Olen aina nauttinut lukemisesta ja melkoinen määrä hyvin erityyppisiä kirjoja onkin tullut luettua elämäni aikana. Viimeisin kirja, joka todella pysäytti minut, on Hanna Brotheruksen: Ainoa kotini. Kirja on rehellisen paljas kertomus yli 50-vuotiaan naisen elämästä. Siinä käsitellään niin lapsuutta, äitiyttä kuin perhesuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja rakkautta. Hanna Brotherus on tanssija ja koreografi ja tämä kirja on minulle kuin tanssiteos kaikkine vivahteineen, nousuineen ja laskuineen tai kuin maalaus, josta löytää yhä uudelleen katsottavaa ja ihmeteltävää. Harva kirja saa kyyneleet silmiin, tämä saa. Aitous ja rehellisyys ovat arvot, jotka saavat kunnioitukseni ja arvostukseni.
Viisikymmentä oli minullekin tietynlainen rajapyykki ja tienviitta. Siinä väistämättä alkaa miettiä elämäänsä; mennyttä ja mitä vielä toivoo tulevalta. Pohdin melko pitkään elämää työn kautta, enkä kuunnellut tarpeeksi sisintäni. Minulla, kuten niin monella muulla ikäiselläni kanssasisarella, on ollut pitkä tie opetella katsomaan itseään uudesta lempeämmästä näkökulmasta. Jokaisen lapsuus ja se mistä tulemme viitottaa elämäämme. Olen itse pohtinut paljon myös ylisukupolvisuutta ia traumaattisten kokemusten siirtymiä. Ymmärsin vasta tänä vuonna, että tietynlainen liiallinen huolehtivuus minussa periytyy isältäni ja isäni elämään se on tullut oman isänsä kautta, joka kuoli isäni ollessa teinipoika. Jääräpäisyyteni on puolestaan kulkeutunut minuun äitini ja äidinäidin kautta.
Minulle on tehnyt hyvää käsitellä ajatuksiani ja tunteitani, elämäni polkuja, ikävyyksiä, suruja ja uusia vaiheita terapiassa. Pitkässä terapiassa mahtavinta on juuri aika; on aikaa käsitellä tiettyä teemaa niin kauan, että asia alkaa kirkastua, syntyy ymmärrystä, hyväksyntää, anteeksiantoa ja irtipäästämistä. Olen suuresti kiitollinen, että olen kohdannut ihmisen, jonka kanssa voin läsnäolevasti, rauhassa ja monipuolisesti käsitellä elämäni teemoja. Terapia sekä taideterapiaopinnot ovat ehdottomasti parhaimmat asiat, joita olen itseni hyväksi tehnyt. Ne ovat olleet portti aidomman itseni löytämiselle ja sitä kautta jälleen uudenlaisille, entistä avarimmille näkökulmille.
Terapeuttista voi asian kohtaamisen ja keskustelun lisäksi olla myös asian käsitteleminen kuvan, kirjoittamisen tai liikkeen kautta. Tärkeitä on kuitenkin asian äärelle pysähtyminen ja tunteen kohtaaminen. Vasta vuosien myötä on minuun, peruspositiiviseen paremmin juurtunut, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Muistutan myös itseäni usein, että olen itse vastuussa omista ajatuksistani ja tunteistani. Nykyisin pyrin aloittamaan päiväni aina pienellä läsnäolon hetkellä, jolloin kysyn itseltäni: millä tunteella haluan aloittaa päiväni? Ja mitä tunteita haluan, että päivääni sisältyy? Aina ei tarvitse olla kivaa ja esimerkiksi fyysinen kipukin vie paljon voimia, mutta intention haluan pitää voimavaraistavana.
Olemme elämän virtaa, jatkumo, joka on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Meidän ei tarvitse kuitenkaan olla kuin lastu laineilla, jota virta vie. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa elämämme kulkuun ajatuksin, asenteillamme ja teoin. Voimme myös valita sanat millä määrittelemme itsemme. Onko siis sukuni jääräpäisyys huonosta vai voisinko nähdä sen jo sitkeytenä? Elämä ei päästä aina helpolla, mutta kaikki ne haasteet, jotka ovat tulleet tiellemme, ovat myös opettajiamme. Silloin kannattaa hidastaa, pysähtyä ja kuunnella niitä.
Olemme monien sävyjen ainutlaatuisia taideteoksia ja elämään kuuluu kaikki värit. Jos minä olisin räsymatto, toivoisin, että siinä olisi paljon ainakin vihreää, keltaista, oranssia ja turkoosia. Tummiakin raitoja tarvitaan, se saa vaaleammat sävyt paremmin esiin. Elämä on tasapainottelua ja olennaista lieneekin, että emme jää kiinni vaikeimpiin tunteisiin, vaan löydetään valoa tunnelin päästä. Kiitollisuus on yksi hyvä avain lukkoon; kun tarkastelee hankalaa elämäntilannetta, löytyy siitä varmasti myös asioita, joista voi olla kiitollinen. Rehellisyys ja kunnioitus sekä lempeä läsnäolo on mielestäni paras tapa kohdata niin itsemme kuin toisemme. Aitous ja yksilölliset piirteet tekevät elämästä värikkäämpää ja monipuolisempaa. Mitkä ovat sinun elämäsi sävyt tällä hetkellä ja mistä väreistä toivot elämänkertasi muodostuvan? Piirrä paperille elämäsi värit; tämänhetkisen ja tulevaisuuden. Tämän jälkeen voit jatkaa pohdintaa kirjaamalla ylös mistä kaikista pienistäkin asioista saat toivomasi värejä ja mitä hyvää nämä sävyt sinulle merkitsevät.
En ole sitä mitä minulle on tapahtunut. Olen se, joksi valistin tulla. – Jung
