Psykoterapia on psyykkisiin ongelmiin kohdistuva hoitomuoto, jota toteutetaan vuorovaikutuksessa asiakkaan ja terapeutin välillä. Sen tavoitteena on lievittää tai poistaa psyykkisiä haasteita. Psykoterapiassa keskitytään tutkimaan ihmisen mielen sisäistä maailmaa eli ajatuksia sekä tunteita. Terapiasta löytyy erilaisia suuntauksia ja se voi olla kestoltaan pitkäkestoinen, usein 3 vuotta tai lyhytkestoinen. Terapiaan voi hakeutua Kelan tukemana kuntoutuspsykoterapiaan tai itse maksavana asiakkaana. Kelan kuntoutuspsykoterapian tuki on 16–67-vuotiaille.
Olen itse käynyt läpi kolmevuotisen ekspressiivisen kuvataidepsykoterapian. Pääsy terapiaan ei ollut aivan helppoa. Aluksi mietin myös minkä suuntauksen valitsen. Lopulta omat ratkaisukeskeisen kuvataideterapian opintoni siivittivät siihen, että valitsin kuvataidepainotteisen psykoterapian. Löysin taitavan terapeutin tuttuni kautta. Valinta osoittautui minulle täysin oikeaksi, sillä kaipaan keskustelun yhteyteen toiminnallisia menetelmiä. Kuvalliset keinot auttavat menemään pintaa syvemmälle ja mielestäni monipuolistavat huomattavasti terapian antia. Ekspressiivisessä taideterapiassa voidaan hyödyntää monipuolisesti niin musiikkia, liikettä, psykodraaman keinoja, runoutta, kirjoittamista kuin tarinankerrontaa.
Kuvallinen työskentely on antanut laajempia keinoja reflektoida eri tilanteita, tapahtumia sekä tunteita. Tämän prosessin myötä löysin kasvun ja muutoksen mahdollisuuksia, uusia näkökulmia ja tulevaisuuden suuntia. Kuten terapeuttini hienosti ilmaisi, niin taide on kannatellut ja näyttänyt toivon myös epäuskon hetkinä. Tärkeässä roolissa terapiaa on terapeutin ammattitaito, kyky kuunnella, läsnäolo ja hyvä vuorovaikutuksellinen keskusteluyhteys.
Hakeuduin terapiaan työuupumuksen keskellä. Halusin ymmärtää kokonaisvaltaisesti elämääni, ajatuksiani ja tunteitani. Tutkin terapian aikana myös elämäni tarinaa lapsuudesta lähtien ja monia elämän kokemuksiani aina nykypäivään asti. Vaikka olin tottunut pohtimaan elämääni monella tavalla jo ennen terapiaa, niin psykoterapia ulkopuolisen ammattilaisen kanssa selkeytti omakuvaa, ymmärrystä historiastani ja mm. uskomuksiani. Löysin pikku hiljalleen myös itsemyötätunnon ja lempeämmän tavan katsoa itseäni. Nykyään puhunkin, että olen hitaamman elämän kulkija ja puolestapuhuja. Koen vahvasti myös, että psykoterapian läpikäyminen on antanut lisää eväitä omaan työhöni mm. taideterapeuttina.
Terapiaan lähteminen on matka itseen, oman sisimpään. Se on tie yhteyteen oman itsen kanssa. Se on oman todellisen äänen kuulemista. Se on myös itsensä arvostamista, anteeksiantamista, kokonaiskuvan selkeytymistä ja ymmärrystä. Itselleni tärkeäksi osoittautui lisäksi keho-mieliyhteyden merkitys. Halusin syventää hyvinvointiani terapian avulla ja se on vahvistanut käsitystäni siitä, miten tärkeä tekijä henkinen hyvinvointi kokonaiskuvassa on.
Terapiassa asiakas saa tulla kuulluksi ja kohdatuksi arvostavasti juuri sellaisena kuin on. Se ei välttämättä kaikille ole ollut itsestäänselvyys. Terapia on prosessi ja satsaus itseen ja se kannattaa. Kaikki eivät tarvitse pitkää terapiaa, joillekin riittää muutamakin kerta jäsentämään omaa hankalaa elämäntilannetta selkeämmäksi. Jos ongelmat ja traumat, joita on kokenut ovat hyvin syvät, niin silloin traumaterapia on hyvä ratkaisu.
Lopuksi lähetän kiitokset terapeutilleni yhteisestä 3-vuotisesta matkasta. Sain kokea empatiaa, herkkyyttä ja viisautta. Läsnäolo ja kuuntelemisen taito höystettynä arvostavuudella ovat taitoja, joita toivon, että itsekin osaan kuljettaa vielä paremmin mukanani omalla tielläni jatkossa. Elämään kuuluu ilot ja surut, huolet ja onnen hetket. Toivon, että elämäni työkalupakissa on nyt kuitenkin enemmän näkökulman vaihtamisen kykyä, monipuolisia keinoja työstää asioita, voimavaralähtöisyyttä ja luottamusta, unohtamatta pientä pilkettä silmäkulmassa.
