”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi ”. – Tuutikki/Tove Jansson
Suomessa kuten maailmalla muutoinkin on mennyt vuosi ollut poikkeuksellinen. Pieni mutta pippurinen virus levisi ympäri maailman ja pisti arkemme uusiksi. Monessa työpaikassa etätöistä tuli normaalia, kokoukset siirtyivät netin kautta katsottavaksi ja koululaiset siirtyivät etäkouluun. Yhtäkkiä arkeen tuli rajoituksia, emme saaneet nähdä ystäviä ja sukulaisia vanhaan malliin. Olemme joutuneet sopeutumaan varsin uudenlaiseen elämään. Itselläni nousi tunne, että ikään kuin luonto haluaisi herätellä ihmistä: mikä on mahdollista, missä kulkee raja kuluttamiselle.
Elämä on monella mullistunut; on saattanut olla lomautuksia tai yritystoiminta on jouduttu lopettamaan. On myös aloja kuten kulttuuri- ja ravintola-ala, jotka ovat kärsineet kohtuuttomasti. Katsoin maaliskuun alussa televisiosta Puoli seitsemän lähetyksen, jossa ravintoloitsija Henri Alén kertoi, että, kun maaliskuun alusta alkaen jouduttiin laittamaan ravintolat kiinni useaksi viikoksi, hän halusi järjestää hyväntekeväisyystempauksen. Hän päätti lahjoittaa tuhannelle ihmiselle ruoka-annoksia, joita hän oli valmistamassa. Hän sai lahjoituksia ruoka aineksia varten monilta yrityksiltä. Hän halusi ja päätti toimia ja tehdä jotain hyvää ajalla, jolla ei voinut työskennellä normaalisti.
Yksi on varmaa: kaikki muuttuu. Pelkästään teknologian kehittymisen myötä on tapahtunut paljon muutoksia mm. työelämässä. Yllättävät muutokset, jotka koskevat koko maailmaa kuitenkin herättävät ihmetystä. Korona-aika on lisännyt monella epävarmuutta, ahdistusta ja yksinäisyyttä. Miten sopeutua vaihtuviin, nopeasti muuttuviin tapahtumiin? Miten jaksaa vaikeuksien keskellä? On normaalia tuntea väsymystä ja turhautumista tässä tilanteessa. Riippuen persoonastamme ja tavastamme toimia tällaisissa olosuhteissa toinen voi lamaantua täysin ja toinen keksii uuden keinon katsoa asiaa. Ja kaikki reagoinnit ja tunteet ovat ok. Siihen miten reagoimme haastaviin tilanteisiin vaikuttaa myös menneet kokemuksemme.
Olen itsekin ollut uudenlaisessa tienristeyksessä osittain viime vuonna: viisas kehoni pysäytti minut. Sairaslomalla halusin oppia ymmärtämään itseäni, tunteitani ja ajatuksiani enemmän ja sitä kautta ympäröivää maailmaa. Elämässä riitti kuitenkin haasteita, kun perussairaus oireili ja elin pienillä tuloilla. Joskus elämä koettelee ja ne ovat usein oppikouluja meille. Kaikki tämä on lisännyt reppuuni aimo annoksen lisää sitkeyttä. Ratkaisukeskeisen taideterapian opinnot olivat minulle se väylä, jonka avulla olen pystynyt katsomaan eteenpäin ja oppimaan paljon uutta. Opinnot olivat minulle mullistava prosessi: tunsin löytäneeni tien kotiin. Löysin sen tavan toimia, joka on ominta itselleni ja jonka avulla voin auttaa muitakin. Näkökulman vaihtaminen on auttanut ottamaan perspektiiviä moniin asioihin. Erilaiset taideterapian tehtävät ovat työkaluja, jotka ovat auttaneet arjen haasteissa ja tuoneet mukanaan myös paljon iloa ja oivalluksia.
Jokainen voi löytää oman tavan sietää epävarmoja hetkiä ja aikoja. Useimpia meitä helpottaa luonnossa liikkuminen. Se auttaa olemaan läsnä, kun saa olla kaikin aistein liikkumassa ja ihastelemassa muuttuvan luonnon ihmeitä. Harrastukset kuten esim. musiikki, käsityöt, kirjoittaminen, askartelu tai lukeminen auttavat keskittymään muihin asioihin, kehokin rauhoittuu ja niistä saa iloa. Ihmiset ovat olleet myös kekseliäitä tänä aikana: on mm. laulettu ikäihmisille pihamaalta ylös parvekkeelle. Yksin ei kannata myöskään jäädä: apua on saatavilla. Erilaisissa vertaisryhmissä saa purkaa tuntojaan ja peilata asioita toisten kanssa. Tampereella on hyvin tarjolla myös matalan kynnyksen paikkoja niin nuorille kuin vanhemmillekin mistä voi saada apua tilanteeseensa. Jos oma olo ja oireilu kuitenkin alkaa huolestuttaa suosittelen lämpimästi lääkärin vastaanotolle hakeutumista.
Itseään pystyy myös auttamaan ajatuksillaan. Itse pyrin muistamaan aina, että se kasvaa mihin kiinnittää huomiota. Välillä se vaatii paljonkin harjoittelua, että huomaa hyvän ja näkee pieniä myönteisiä asioita elämässä. Mistä voin olla tänään kiitollinen? Minkä pienen asian voisin tehdä itseni hyväksi juuri nyt?
