Viime vuosina on paljon puhuttu tietoisesta läsnäolosta ja sen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Mindfulness eli tietoinen läsnäolo on pysähtymistä ja havainnoimista. Suunnataan huomio kiinnostuneina kaikkeen, mitä havaitsemme juuri tällä hetkellä tuomitsematta tai yrittämättä muuttaa niitä. Välillä on todella haastavaa antaa vaan asioiden olla. Tekevä mieli kiiruhtaa jo eteenpäin ratkaisemaan asiaa, kun oleva mieli haluaisi pysähtyä kokemuksemme ja yksityiskohtien äärelle. Yksi helpoimpia keinoja tietoiseen läsnäoloon on luonnossa liikkuminen. Monet ovat luontaisesti läsnä luonnossa kaikki aistit avoinna näkemään ja kuulemaan luonnon kauneutta. Kävelläkin voi niin, että tuntee ja tunnustelee jokaista askeltaan. Samalla hengitys rauhoittuu ja mieli alkaa työpäivän päätteeksi tasaantua.
Ylikuormittuneessa stressitilanteessa paras keino rauhoittumiseen on yksinkertaisesti huomion kiinnittäminen hengitykseen. Keskittyminen tähän hetkeen rauhallisesi sisään ja ulos hengittäen on palauttavaa. Parasympaattinen hermosto rauhoittaa elimistöä tasapainoisempaan tilaan. Näin tapahtuu normaalisti aina rentoutumisen ja levon aikana. Liiallisessa ylikuormitustilanteessa näin ei aina tapahdu. Siksi onkin tärkeää huolehtia kokonaisvaltaisesti itsestään; monipuolinen ravinto, riittävä yöuni ja hyvä fyysinen kunto auttavat kaikki jaksamisessa ja tukevat hermoston toimintaa. Lisäksi hyvät ihmissuhteet antavat virtaa ja iloa.
Kesän ollessa kauneimmillaan voimme päivän mittaan valita kävelyreittimme niin, että kuljemme esimerkiksi kauniin puiston halki. Samalla voi istahtaa puiston penkille, antaa katseen tutkia maisemaa; puita ja pensaita, kukkia ja eläimiä. Koko elimistö kiittää tällaisesta hetkestä. Silmiä hivelee, kun katse viipyilee horisontissa eikä esim. kännykässä. Hartiat rentoutuvat, kun antaa niiden levätä sylissä. Nautinnollisia loppukesän läsnäolevia hetkiä!
ÄITIMAA
Painan jalat santaan,
lämpimään
Peippo laulaa koivun latvassa lauluaan,
hymyilen,
Kevyt henkäys tuulen hyväilee,
huokaisen.
Silmät kiinni leijun äitimaan sylistä
taivaalle,
avaraan äärettömyyteen.
Hengitän
tilaa,
keveyttä,
ajattomuutta.
Putoan rauhan tilaan,
syreenin kukat tuoksuu, huumaa.
Hyvä on olla tilassa tässä.
pilvenhattarat ja minä,
äärettömän taivaankannen alla.
Hiekka soljuu varpaiden välistä,
lämpö jäsenissä,
hymy suupielissä.
Äitimaa kietoo minut syliinsä.
Tässä hetkessä on kaikki.
Rauhaa,
voimaa,
valoa.
Kevyesti henkäisten,
antaudun, vapaudun.