Jokainen meistä kohtaa jossain vaiheessa elämänpolkuaan koettelevia hetkiä, jolloin tuntuu, että ei jaksa eikä tiedä mistä saisi voimia. Joskus toisen surun rinnalla hämmennys valtaa mielen eikä tiedä mitä osaisi sanoa. Vaikeina aikoina ja erityisesti surussa ihmiset arvostavat eniten läsnäoloa, vaikka hiljaistakin sellaista. Olen täällä, jos tarvitset. Epätoivon hetkinä voi tuntua, että kaikki toivo on mennyttä. Jokaisessa hetkessä on kuitenkin läsnä toivo, se auttaa sietämään nykyhetken kipua.
Arvostan psykoterapeutti Maaret Kallion maanläheistä ja elämänmyönteistä tapaa tehdä työtään ja kirjoittaa mm. kolumnejaan. Kirjassaan Voimana toivo hän kirjoittaa, että toivo on dynaaminen voima, joka ohjaa eteenpäin. Se on mahdollisuus, uusi näkökulma ja suunta, joka luo päämääriä. Liiallinen positiivisuus, joka ei esimerkiksi suostu surulle, kun on sen aika, ei kanna pitkälle.
Erinäisten elämänvaiheiden, kriisien ja muutosten myötä olen oppinut itseäni kohtaan armollisemmaksi ja lempeämmäksi. Nykyään osaan kohdata hankalampiakin tunteita paremmin kuin nuorempana. Kun ymmärsin yhtenä erityisen vaikeana ajanjaksona, että kun navigoi riittävän hyvin vaikeissa tunteissa, se riittää. Kaikkeahan ei tarvitse paikata kerralla kuntoon. Asioihin voi isosti vaikuttaa omalla asenteellaan ja ajatuksillaan; onko ajatuksesi tuomitsevia vai sallivia? Kuten Maaret Kallio sanoo: ”Sitä voi muuttaa, mitä on ymmärtänyt”.
Olen perinyt sitkeän pärjääjän luonteenlaatuni Satakuntalaiselta äidiltä. Hänen on vieläkin joskus vaikea pyytää apua asioiden hoitoon. Ihailen omatoimista ja osaavaa äitiäni. Mutta ihan kaikkea ei kohta 9-kymppisen tarvitse tehdä enää itse. Olenkohan perinyt häneltä myös jääräpäisyyden? Joskus vaan on viisautta pyytää apua. Ja yleensä ystävämme ja tuttavamme auttavat mieluusti. Toivo heijastuu ihmissuhteistakin.
Elämä on aaltoliikettä, siihen kuuluu ilo ja suru, ikävä ja riemu. Välillä on myös tasaisen tylsiä elämänvaiheita, kaikki kuuluu elämään. Tuntevina inhimillisinä olentoina elämä saakin tuntua meissä. Jos nyt koet, että on hankalaa, pysähdy ja pohdi mitä tarvitset juuri nyt. Toivo tuo lohtua ja kannattelee. Siinä on myös voimaa ja suunta on eteenpäin: luodaan toivorikkaita tavoitteita tulevaan. ”Mitä voin tehdä toivoni eteen juuri nyt?”.
