ETSIJÄNÄ
Ihailin pitkään ihmisiä, jotka tiesivät jo hyvin nuorena mitä tahtovat elämässään ja mitä kohti pyrkiä. Selkeä päämäärä tuntui viitoittavan tietä helposti eteenpäin muutenkin elämässä. Elämä saattaa vaikuttaa helpolta, kun valmistuu jo nuorena toivomaansa ammattiin ja pian omistaa jo talon ja puutarhan, on naimisissa ja on lähes kaikkea mitä toivoi. Varmuus, päämäärätietoisuus ja kunnianhimo ovat arvostettavia ominaisuuksia. On hienoa, että ihmiset haluavat vuosikymmenten jälkeen tehdä nuoruuden työtään ja saavat siitä edelleen iloa ja tyydytystä.
Yhtään vähemmän arvostettavaa ei ole se, että elää ja kasvaa elämän mukana ja huomaakin, että kaipaa muutosta ja uuden polun elämään. Nykyään onkin tavallista, että ihmisillä on useampi koulutus ja ammatti. Uskon myös, että yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat tähän vahvasti. Vuosien myötä myös taidot kehittyvät ja monenlaiset muutokset vaikuttavat meihin. Arvotkin saattavat muuttua vuosien saatossa. Monipuolisuus on oman kokemukseni mukaan vain hyödyksi; näkökulman ottokyky, avarakatseisuus, erilaiset taidot ja ymmärrys itsestä ja elämästä lisääntyvät.
UTELIAISUUS
Itse olen ollut aina etsijä, minussa kun asuu käytännönläheinen tekijä sekä teoreettisempikin tutkijan luonne, utelias pohdiskelija kun olen. Kiinnostus elämästä, oppimisen ja itsensä kehittämisen halu on aina ollut läsnä elämässäni. Välillä olen pohtinut, että onko se riesa vai rikkaus, tämä elämän nälkä ja kiinnostus, niin taiteista kuin tieteistä. Mutta varmaa on se, että suurin rikkaus on ihmiset. Se mitä he tuntevat, ajattelevat, miettivät ja ilmaisevat. Eikö ole mahtavaa kuinka erilaisia olemme ja kuinka paljon voimme oppia toisiltamme?
MIELEN MAHDOLLISUUDET
Ihmisen mieli on niin kiinnostava; valtaisa mahdollisuuksien lipas. Eletty elämä jättää kuitenkin meihin kaikkiin jälkemme, mm. se minne olemme asettuneet asumaan ja keiden kanssa, mitä tehneet sekä millaisia tapoja ja tunteita on ollut läsnä.
Vanheneminen on siinä mielessä tervetullutta, että silloin turhat vertailut toisiin vähenevät, oppii ymmärtämään kokemuksen kautta itseään ja toisiaankin enemmän. Elämässä on paljon lohdullisuutta, koska aina voi oppia uutta ja näkemään asioiden monet puolet. Jos satun manaamaan ikääntymistäni, niin liki yhdeksänkymppinen äitini muistuttaa, että ”ethän sinä ole vanha, kun minäkään en ole!”.
Kuinka tärkeitä sanat ovatkaan ja miten niitä käyttää, itsestään tai toisista. Onneksi oppiminen ei lopu koskaan, elämä muuttuu koko ajan ja me elämän myötä. Itseään voi haastaa ja kouluttaa myös kysymysten kautta: Mitä taitoja minulla on jo olemassa? Mitä hyödyllisiä taitoja voin oppia tästä tilanteesta? Mikä olisi paras mahdollinen asia mitä voisi tapahtua? Ja voinko tehdä asialle jotain? Monien uusien ja hyvien mahdollisuuksien vuotta 2022!
Se mitä on takanamme, ja se mitä on edessämme,
ovat pikkuseikkoja verrattuna siihen,
mitä on, sisällämme.
- Ralph Waldo Emerson
