Minkälaisen ajatusmaailman keskellä on kasvanut, kulkee mukana usein pitkälle aikuisuuteen. Itse olen kasvanut työläistaustaisessa perheessä. Oli normaalia, että jo teini-ikäisenä etsin kesätyön ja tavoitteena oli sittemmin vakituinen työ ja sen myötä turvallinen aikuisuus. Eteenpäin pyrkimisestä tuli normaalia. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme arvostaa nykypäivänäkin uraputkea ja saavutuksia eli ulkoista pärjäämistä enemmän kuin sisäistä rauhaa ja itsensä kuuntelua. Onneksi kuitenkin nykyään kirjoitetaan jo enemmän myös henkisestä hyvinvoinnista ja sitä arvostetaan entistä enemmän.
TURVALLISESTI TYYTYVÄINEN?
Monesti me sysäämme syrjään unelmiamme tai ajattelemme, että ”sitten, kun tämä asuntolaina on maksettu”. Pidämme kynsin hampain kiinni tutusta ja turvallisesta. Ei liikaa muutoksia, ei ongelmia. Elämä soljuu turvallisesti eteenpäin. Mutta miten voit sisältäsi? Oletko tyytyväinen, onnellinen? Voitko toteuttaa itseäsi? Näetkö itsessäsi olevan potentiaalin? Yllättävän monella meistä on kokemusta itsensä syyttelystä tai väheksymisestä. Se polku ei koskaan edistä asiaa, vaan siinä mennään kaksi askelta taaksepäin. Itseksi kasvamisen elämänpolulla tarvitaan paljon pysähtymisiä, myötätuntoa ja ymmärrystä. Mikä auttaa löytämään merkityksiä ja toisaalta mikä vahvistaa uhrina olemista? Milloin tunnet olevasi yhteydessä aitoon, sisimpään itseesi? Mikä vahvistaa sinua?
MITÄ SANOISIT PARHAIMMALLE YSTÄVÄLLESI?
Kriitikoista ankarin on sisäinen kriitikkosi: ” Et sinä osaa, nyt kyllä mokasit, mitä muutkin ajattelevat?” Tämä tie on tie upottavaan suohon. Pahimmassa tapauksessa et ole saanut vanhemmiltasi tai koulusta hyvää, ravitsevaa palautetta. Olet oppinut pienentämään itseäsi, et osaa odottaa hyvää tulevaksi. Olet ollut taustalla, myötäillyt ja kenties miellyttänyt toisia. Epäonnistumisen tai kovan koettelemuksen hetkinä helposti sorrumme arvostelemaan ja sättimään itseämme. Etenkin silloin olisi hyvä pysähtyä ja hengähtää hetki. Mitä hyvä ystävä sanoisi sinulle? Itsemyötätuntoinen suhtautuminen on sitä, miten itse puhuisit hyvälle ystävälle. Vaikeina aikoina on erityisen tärkeää kannustaa itseään ja kohdella itseään lempeydellä ja ystävällisyydellä. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja me kaikki mokaamme joskus. Olemme kaikki epätäydellisiä ja se on inhimillisyyttä ja ihmisyyttä.
AJATUS JA ASKEL KERRALLAAN
Itsemyötätuntoa voi oppia ja harjoitella. Itse opin sitä kovimman prosessin kautta. Loppuunpalaminen oli kohdallani monen tekijän summa, kuten monen muunkin vastaavassa tilanteessa olleen. Oli olosuhteita, mutta myös se itsekriittisyys. Se oli kuoppainen tie, jonka kautta kohtasin pelkoni ja hyväksyin tunteeni, kokemukseni kaikkineen. Löysin sisäisen ääneni ja todellisen itseni. Nyt olen vaikeuksista kiitollinen, koska pysähdyin vihdoin kuuntelemaan sisintäni.
Niinpä toivon, että sinäkin pysähdyt ja mietit elämääsi ja kokemaasi ja sitä, miten puhut itsellesi ja itsestäsi. Huomaathan hyvän; sen mitä olet tehnyt, mistä selvinnyt ja onnistunut. Olet tehnyt parhaasi. Kieltäydy väheksymästä tai mitätöimästä itseäsi. Jo kuulet sanovasi itsellesi, ettet selviä, niin huomaa mistä kaikesta olet jo selvinnyt. Opettele muuttamaan ajatuksiasi. Ajatus ja askel kerrallaan.
HARJOITTELUN VOIMA
Urheilijat käyttävät monesti visualisointia harjoittelunsa ohessa. Meistä kukin voi ajatuksillaan auttaa itseään valtavasti. Jokainen voi löytää oman, itselleen parhaiten sopivan tavan toteuttaa itseään ja lisätä niin itsetuntemusta kuin itsemyötätuntoakin. Siinä vahvistavana apuna voi olla esim. musiikki, kirjoittaminen, tanssi tai kuvatyöskentely. Moni meistä saa voimaa myös luonnosta tai lemmikkieläinten seurasta. Yhteys toisiin ihmisiin on myös tärkeää. Ja voit aloittaa olemalla ensin ystävä itsesi kanssa. Voit myös visualisoida haluamaasi positiivista tunnetilaa; tuntea sen kaikilla aisteilla. Toisto ja harjoittelu lisää positiivista kokemusta.
Ensimmäinen askel johonkin suuntaan on myös aina päätös, ettet aio jäädä siihen missä olet. John Pierpont Morgan