SURU ON KUNNIAVIERAS

Elämän ja arjen soljuessa eteenpäin kohtaamme väistämättä myös vähemmän miellyttäviä tilanteita. Toisinaan kiire ja stressi pitkittyessään tuntuu ahdistuksen möykyltä sydämessä. Kokiessa paniikkia tai pelkoa elimistömme reagoi tunteisiin ja näin se haluaa herätellä meitä. Jos jonkun ihmisen lähellä voit huonosti, hän ei todennäköisesti ole hyväksi sinulle. Samalla tavalla voit esimerkiksi työssäsi kokea, että voit toistuvasti huonosti. Silloin kannattaa pysähtyä ja pohtia: mistä tämä kertoo ja mitä voin tehdä asialle?

Epämiellyttäviltä tuntuvat tunteet kuten pelko, suru, ahdistus tai häpeä ovat kuitenkin meille merkkejä, joiden kohdalla kannattaa pysähtyä. Koska tunteet eivät tunnu mukavilta, on monille helpompaa tehdä jotain muuta, jolla tunteen saa unohtamaan, vaikka hetkeksi. Ikävät tunteet saattavat kasautua kivuiksi kehoon, jollei niitä kohtaa. Jos usein sivuuttaa tunteensa, se alkaa vaikuttamaan negatiivisesti jaksamiseen. Jenni Vartiainen laulaa kappaleessaan ”suru on kunniavieras” hienosti, kuinka surua tulee helliä ja hoivata eli kohdata: sillä on viesti meille. Suru on vieras, joka ei jää asumaan, vaan jatkaa matkaa, kun sen on ensin kohdannut ja läpikäynyt.

Lääkäri Emilia Vuorisalmi kirjoittaa kirjassaan ”Rakkaus haltuun”, kuinka haastavissa ja pelottavissa tilanteissa kannattaa luottaa ajatukseen, että kaikki on hyvin. Kun pysähtyy päivittäin luottamuksen ja kiitollisuuden tunteiden äärelle pelon tunteet hälvenevät. Niiden on tutkitusti todettu vaikuttuvan positiivisesti sekä hermoston että sydämen toimintaan ja auttavan elimistöä palautumisessa.

Huomasin itse aiemmin yrittäjyyden alkumetrien suunnittelussani usein stressaavani raha-asioista. Hoksasin kirjaa lukiessa, että tämä huolen aihe elämässäni lisäsi kehon stressitilaa. Miksi siis eläisin pelosta käsin? Elämä on kuljettanut minua muutoksista toisiin ja se on hienoa. Tiedän, että ole aina ollut tarkka ja säästäväinen, joten miksi kuluttaisin energiaani murehtimiseen, kun pystyn hallitsemaan tilanteen? Vuorisalmen sanoin: puutteen näkökulmassa eläminen tuottaa taustastressiä. Pystymme kukin ohjailemaan itseämme, se vain vaatii hiukan ajattelun muutosta ja näkökulman vaihtamista.

Itse olen oppinut ajattelemaan tunteita energiana. Ja toki haluan elämääni enemmän positiivista, eteenpäin vievää energiaa. Toisinaan käy niin ettei huomaa sitä, että on vähitellen ajautunut negatiivisuuteen, vaikkapa vertaa omaa elämäänsä toisten aktiivisempaan elämään ja huomaa vain puutteet. Jos pysähdyt, huomaat varmasti kuitenkin tänäänkin, että on asioita mitkä ovat menneet hyvin ja joista voit olla kiitollinen. Lohduttavaa on myös se, että aivomme ovat plastiset, muokkautuvat sen mukaisesti, miten niitä käytetään.

Tunteita pääsee kohtaamaan ja työstämään oivallisesti maalatessa tai piirtäessä. Olen usein hämmästynyt kuvan voimasta. Alitajunta on viisas ja maalausprosessin edetessä saa usein huomata, kuinka epämääräinenkin möykky saa muotoa ja rakennetta. Haastavaa tunnetta maalaten ja sitä tarkastellessa tunteen intensiteetti muuttu. Asiaan saa uutta näkökulmaa ja etäisyyttä ja se auttaa helpottamaan tilannetta.

Ohessa esimerkki kolmen kuvan sarjasta, jossa olen työstänyt pelon tunnetta. Kuva 1: Pelko on epämääräinen möykky. Kuva 2: Kohdattuani tunnetta huomaan, että se ei enää uhkaa eikä hallitse minua, vaan olen pelon päällä. Kuva 3: Ulkoistamalla kuvaa sen merkitys muuttuu. Tässä olen kuvannut pelon eli karhun paitaan kiinnitettäväksi pieneksi rintamerkiksi.

Kuva 1.
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 2.
Kuva 3.
Kuva 3.

sarastuS28

:sta
Sarastava valo on taideterapia- ja hyvinvointipalveluja tarjoava yritys Tampereella. Taideterapia ja keskustelutuki, yksilö- ja ryhmäkäynnit. Lisäksi myynnissä maalauksia ja runotauluja. Kuuntelu, läsnäolo, yhteistyö, kunnioitus, luottamuksellisuus ja ratkaisukeskeisyys kuvaavat työni arvoja.